Hyvän ja pahan määrittelyn ongelma

Kysymys etiikasta. Miksi välttää pahaa ja tehdä oikein?

Kategorian sivut (11)
Aristoteles
Hyvän ja pahan määrittelystä
Johdatus filosofian perusteisiin
Jumalatodistukset ja Jumalan olemassaolo
Leibniz ja monadit
Materialismi ja idealismi
Mitä ja miten voimme tietää?
Platon ja ideat
Skolastiikasta
Todistustaakka ja metafyysiset väitteet
Tuomas Akvinolaisen tomismi

Kategoriat

Johdanto: hyvä ja paha. Etiikka

Mikä on pahaa ja mikä on hyvää, mikä on oikein ja mikä on väärin. Nämä ovat etiikan keskeisiä kysymyksiä ja samalla myös ongelmia. Sen määrittely, mikä on pahaa ei ole todellakaan helppoa eikä yksiselitteistä, vaan tilanne, olosuhteet, vaikuttaa hyvän ja pahan määrittelyyn. Joskus tekemällä pienempi paha (esim. valehtelu) voidaan estää suuremman pahan (esim. toisen ihmisen tappamisen) tapahtuminen. Pitäminen kiinni siitä, että valehtelu on aina ja joka tilanteessa pahaa ja kiellettyä voidaan sallia jonkin toisen, suuremman pahan toteutuminen.

"Jumalan tahto" hyvän ja pahan normina on sekin tulkinnanvarainen asia, kuten historiasta on nähtävissä. Jumalan tahdon mukaisuudella on perusteltu mitä erilaisimpia asioita hyvinä tekoina. Jumalan tahdon mukaisena on nähty/nähdään edelleenkin esimerkiksi homoseksuaalisten ihmisten tappaminen tai ainakin syrjintä tai heidän rakastamisensa ja hyväksymisensä sellaisina kuin he ovat. Jumalan tahtoa noudattava ihminen joutuu joka tapauksessa soveltamaan ja tekemään tulkintoja ja puntaroimaan tekojen hyvyyttä omassatunnossaan ja järkensä avulla, sillä ei vastauksia - varsinkin modernin yhteiskunnan mitä moninaisimpiin ilmiöihin, tilanteisiin ja tapahtumiin - löydy Raamatusta (eikä muistakaan kirjoista) valmiina kuin apteekin hyllyltä poimittavaksi.

Ei edes sellainen dekalogin (kymmenen käskyä) käsky kuin älä tapa ole mitenkään yksiselitteinen. Samassa Pentateukissa (1-5 Moos.), missä on käsky "älä tapa" käsketään yksikäsitteisesti tappamaan ihmisiä, kuten esim. amalekilaiset, joille piti kostaa se mitä he olivat tehneet israelilaisille (5 Moos.25:17-19). Israelilaisten piti muutenkin sotimalla - eli tappamalla - vallata Kanaanin maa. Tappaminen, joka toisaalla kiellettiin oli kuitenkin toisaalla, toisissa tilanteissa, käsky ja vaatimus ja velvollisuus. "Älä tapa" (Älä karkaa päälle sanallisesti ottaen)-käsky kohdistui omassa kontekstissaan israelilaisten keskinäisiin suhteisiin: toisen israelilaisen ei pitänyt karata toisen israelilaisen päälle ja tappaa tätä. Dekalogi ei ota mitään kantaa itsensä tappamiseen, ei eläinten tappamiseen, eikä mihinkään vihan tunteisiin joita ihmisellä välillä on, eikä toisiin kansoihin (israelilaisten vihollisiin varsinkin) kuuluvien ihmisten tappamiseen. Itsemurhia ei sivumennen sanoen Raamatussa missään tuomita eikä käsitellä temaattisesti.

Evoluutiosta tehtyjä pinnallisia eettisiä johtopäätöksiä fundamentalistissa uskonnollisissa piireissä

Usein kuulee eettisessä retoriikassa, etenkin evoluutioteoriaan uskonnollisten syiden tähden kielteisesti suhtautuvien henkilöiden väittävän, että "raaka darwinismi" oikeuttaa arvonihilismin ja oikeastaan ihminen saisi elää pidäkkeettömästi. Tuollaisessa retoriikassa tehdään väite, että "raaka darwinismi" johtaa itsessäänkin jo hyvin pinnalliseen eettiseen kantaan, että se mikä on luonnollista - miten eläinten nähdään luonnossa tekevän - on oikein myös ihmisyhteisössä ja loppujen lopuksi kaikki on oikein -"kaikki käy". Mutta jos leijonat elävät siten, että laumaan tuleva uusi leijonauros tappaa leijonaemon pennut, joiden isä oli lauman entinen uros (leijonauros "haluaa" omien geeniensä siirtyvän jälkeläisille eikä entisen uroksen) ei tämä tarkoita, että ihmisten pitäisi tehdä siitä eettinen normi luonnollisuuden nimissä. Ei kai kukaan järkevä ihminen esitä, että jos nainen ottaa avioeron ja elää yksin lastensa kanssa ja sitten hän menee naimisiin niin sillä uudella miehellä olisi - leijonien esikuvaa noudattaen - eettisesti perusteltu oikeus tappaa naisen ex-miehen jälkeläiset, jotta hän varmistaisi omien geeniensä jatkumisen. Tuskin tällaiselle etiikalle ilmoittautuu monia kannattajia.

Määritelmänä evoluutio on geenialleelien (geenimuunnelmien) suhteellisten lukumäärien muuttumista populaatiossa tai toisella tavalla ilmaistuna "evoluutio tarkoittaa muutosta populaation geenivarastossa sukupolvien myötä". "Raakuus" on ongelmallinen, inhimilliseen toimintaan ja sen arviointiin liittyvä ilmaisu evoluution yhteydessä eikä petoeläinkään ole "peto" inhimillisellä tavalla ajatellen: kun leijona tappaa antiloopin se ei tapa siksi, että leijona on raaka/paha/ilkeä/julma/karkea/epäkohtelias käytökseltään, vaan koska leijona tarvitsee ravintoa ja se haluaa pysyä elossa. Leijona ei kuitenkaan tapa koko antilooppilaumaa, vaan ainoastaan sen verran kuin se tarvitsee ravinnokseen - ihminen ei ole noin "fiksu", vaan ihminen voi tappaa vaikka miten paljon eläimiä ihan huvikseen. Ihminen on ihmiselle susi sanotaan - se on kuitenkin loukkaus susia kohtaan. Evoluutio on amoraalinen, se ei ole sen enempää paha kuin hyvä. Ei painovoimakaan ole paha eikä raaka kun se vetää alas katolta hyppäävän ihmisen ja sitten ihminen kuolee.

Se, että jokin asia on luonnollista eläinten keskuudessa ja että luonnossa tapahtuu jotakin ei merkitse mitenkään välttämättömästi, että ihmisyhteisössä pitäisi tehdä samalla tavalla. Eikä sitäkään, että jos jokin on luonnollista ei se silti ole välttämättä eettisesti oikein. Vaikka ihmisessä on ikivanhat viettinsä ja vaistonsa ei ihmisen tarvitse jäädä niiden heittelemäksi orjaksi. Orjasta puheen ollen - eihän sekään, että Raamattu sallii orjuuden sekä vanhassa että uudessa testamentissa tarkoita, että on eettinen välttämättömyys tai velvollisuus pitää ihmisiä orjina.

Miksi olisi elettävä eettisesti vastuullisesti ja pahaa välttäen sekä hyvään pyrkien?

Ja miksi ei, miksi ei voisi elää kuin "sika pellossa mistään välittämättä" ja pelätä vain kiinni jäämistä jos sitäkään. Siksikö ja vain siksikö, että ei ole pelättävissä joitain negatiivisia seurauksia väärin tekemisestä (ajallisia tai iankaikkisia tuonpuoleisuudessa). Tähän liittyen eräitä näkökohtia.

Ensinnäkin evoluutiotutkimus ja evoluutiopsykologia ovat osoittaneet, että laumaeläinten yhteisöissä on moraalia: ei eläinlaumassa miten tahansa käyttäydytä ja laumassa on hierarkiansa myös. Väkivaltainen käytös on sallittua vain tietyissä puitteissa, eikä kontrolloimaton aggressio (lauman jäsenten tappaminen ihan miten sattuu) ole hyödyllistä laumalle ja näin ollen evoluutio karsii pois sellaisen käyttäytymisen.

Peliteoreettiset tutkimukset ovat osoittaneet yhteistoiminnan olevan paljon parempaan lopputulokseen johtavaa myös silloin kun ainoa tavoite on oman edun tavoittelu. Yksinäinen sooloilija, muista piittaamaton, silmittömän aggressiivinen räyhäri ei menesty eikä saavuta tavoitteitaan laumassa/yhteiskunnassa ja evoluutio kitkee moiset piirteet. Eräs ihan klassinen esimerkki on sukurutsauksen välttäminen, mikä suojelee haitalliselta sisäsiittoisuudelta. Sukurutsauksen syntyminen luonnonvalinnan tuloksena sekä eläimille että ihmiselle on täysin järkeenkäypää. Ei moraali välttämättä ole tämän mystisempää, vaan se selittyy evoluutiobiologisesti varsinkin pääpiirteissään. Näin ollen ihmisen ei kannata poiketa kultaisesta säännöstä (mitä haluat tehtävän itsellesi tee se toisille), sillä ihminen saa sitä omaakin etuaan paremmin tiimihengessä, olemalla yhteistyössä toisten kanssa. Ihminen on sitä paitsi heikoilla yksin toimiessaan ryhmää ("laumaansa") vastaan.

Toiseksi, etiikassa hyvä ja oikea pitäisi olla itseisarvo, arvo sinänsä. Hyvää on tehtävä koska se on hyvää ja oikein on tehtävä koska se on oikein, eikä laskelmoidusti katse kiinnittyen johonkin tuonpuoleisessa - tai tässä maailmassa - saatavaan palkkioon tai rangaistukseen (vankila, ikuinen helvetti). Ansio- ja palkkioajattelu tai pahan välttäminen rangaistuksen pelosta ei ole kovinkaan eettistä. Jos on oikein, että ei varasta niin sitten ollaan varastamatta siitä riippumatta näkeekö joku, jääkö kiinni, joutuuko vankilaan tai menettääkö maineensa. Jos jossakin on toisen ihmisen lompakko ei sitä varasteta, koska se on oikein että ei varasta - seurauksia ja etuja kyselemättä.

Ei etiikka ole sen kuvaus, miten luonnossa tehdään. Ihminen voi valita miten hän toimii, käyttäen harkintaansa ja sisäistä oikeustajuaan: normaali ihminen yleensä käsittää, että on ero oikean ja väärän välillä. On jotain, mikä on pahaa ja väärin ja on jotain mikä on oikein ja hyvää - vaikkakaan sen hyvän ja pahan sisällöstä ei ollakaan läheskään aina yksimielisiä. Mutta kulttuurien tutkimus voi kertoa meille, että ihmisen käyttäytymisen peruspiirteet ovat kuitenkin yleismaailmallisia, samoin kuin moraalin perusperiaatteet ja tunteetkin.

Miten asiat ovat luonnossa ei tarvitse merkitä sitä, että ihmisyhteisössä asiat pitäisi olla samalla tavalla niin kuin Humen giljotiini tunnetusti toteaa osoittaessaan naturalistisen virhepäätelmän: eettisiä arvoja ja moraalinormeja ei voida johtaa tosiasioista. Siitä kuinka maailma toimii ei ole mahdollista päätellä miten maailman tulisi toimia tai millainen sen olisi oltava.

Moraali sanana tulee latinan sanasta mores eli tapa, periaate jonka avulla tehdään moraalisia ratkaisuja. Etiikka tulee kreikan sanasta ethos, millä on sama merkitys kuin mores-sanalla.

Kolmas seikka sitten on, että moraali on käytännössä varsin raadollista. Uskonnollisuudessa - puhutaan nyt sitten kristinuskosta tai jostain muusta uskonnosta - ei ole mitenkään harvinaista jonkinasteinen palkkiomoraali: hyvää tehdään Jumalalta saatavan ajallisen tai ikuisen palkkion toivossa (tai ansioiden saavuttamiseksi Jumalan edessä). Muistellaan vaikka Jeesuksen apostolien kysymystä: "mitä me tästä saamme, olemme luopuneet kaikesta ja seuranneet sinua". Eli mitä hyötyä tästä meille on, mitä hyvää me saamme sen takia että sinua seuraamme ja ammattimme kalastajina ja tullimiehinä jätimme.

Tai sitten pidättäydytään pahan tekemisestä rangaistuksen pelon takia: pelätään joko ajallista Jumalan rangaistusta tai ikuista helvettiä. Kaikessa tässä ei itse hyvä ja itse oikea ole arvo sinänsä, vaan pelkkä väline, astinlauta jonkin oman edun tavoittelemiseksi ja jonkin negatiivisen seurauksen välttämiseksi.
Ylös

Hakupalvelu

Tilastot

Lisätty:29.10.2007 17:31
Viimeksi päivitetty: -
Artikkelia ei ole arvosteltu

Artikkeli luettu 1679 kertaa.
Artikkeleita luettu yht. 27877 kertaa.
Luetuin artikkeli:
Platon ja ideat
Vähiten luettu artikkeli:
Leibniz ja monadit

Artikkelityökalut

	Lähetä artikkeli
	Tulostinystävällinen versio
	Kommentin lisäys

Arvostelu ja keskustelut

Aloita keskustelu artikkelista

Julkaisukeskus: uskontokritiikki, kulttuurihistoria, tieteen kehitys

Julkaisujen latausalue: Vapaasti ladattavia tutkielmia PDF-tiedostoina.

Kristinuskon ja Raamatun kritiikki: laaja perustietopaketti etenkin kristinuskon ja Raamatun ja yleisemminkin judeo-kristillis-islamilaisen jumalauskon rationaalista, loogista ja monitieteellistä analyysiä. Erityisen hyödyllinen kaikille, joita askarruttavat kristittyjen tyypilliset väitteet ja heidän uskoaan ja Raamatun arvovaltaa puolustavien todisteiden pätevyys sekä Raamatun luotettavuus ja väitetty "erehtymättömyys" (988 kb, päivitetty 9.3.2009).

Raamattu, juutalaisuus ja kristinusko osana Välimeren alueen kulttuurivirtauksia omina versioinaan ja niiden liittyminen faraonisen Egyptin, Mesopotamian, Persian ja hellenistisyyden kulttuuriseen jatkumoon muinaisten perinneketjujen osina. Myös länsimaisen kulttuurin monien elementtien juuret Lähi-idän vanhoissa korkeakulttuureissa esitellään. Uskontomme ja kulttuurimme ovat osa yhtä ja samaa muinaista itämaista Välimeren alueen henkisten virtauksien vuorovaikutusta. Raamatun ja monoteististen kirjauskontojen saamia vaikutteita ympäristönsä korkeakulttuureilta perustuen moderneihin assyriologian, egyptologian ja kulttuurihistorian tutkimustuloksiin (621 kb, päivitetty 17.12.2007).

Jeesuksen ylösnousemus & evankeliumien luotettavuus. Lisäksi ihmeet ja uskonnollinen maailmankuva. Jeesuksen ylösnousemuksen väitettyjen historiallisten todisteiden ja evankeliumien luotettavuuden käsittely. Jumalaa koskevat väitteet, erilaiset teoriat Jeesuksesta sekä evankeliumien historiallinen luotettavuus monitieteellisessä analyysissä. Keinoja testata vastakkaisia Jeesusta koskevia teorioita noista teorioista johdonmukaisesti seuraavien ennusteiden ja havaintojen avulla. Kristillisen ylösnousemusta ja evankeliumien totuudellisuutta puolustavan apologian epäuskottavuuden ja loogisten virheiden osoittaminen. Keinoja osoittaa vääräksi sekä kristinusko että ei-teistiset kuten ateistiset teoriat Jeesuksesta ja hänen kohtalostaan (758 kb, päivitetty 10.4.2009).

Sumerien kulttuuri ja mytologinen maailmankuva: sumerien henkinen perintö, kosmologia ja kertomusmotiivit Raamatussa. Vedenpaisumuksen ja Noon arkin mahdottomuus (191 kb, julkaistu 12.11.2006).

Tieteen ja filosofian suhteista uskontoihin. Uskontojen vaikutus tieteeseen: Tieteen ja filosofian kehitys erilaisten uskontojen hallitsemissa kulttuureissa. Onko tiede todella syntynyt antiikin Kreikassa? Onko kristinusko ollut välttämätön edellytys tieteen syntymiselle ja kehitykselle? Tieteen, filosofian ja uskontojen monimuotoiset suhteet. Millaisia esikristillisiä edeltäjiä ja tienraivaajia oli kristinuskon teologian ja uskonnonfilosofian synnylle ja kristinuskon Rooman valloitukselle? Laaja tieteen ja filosofian historiaa sekä uskontojen roolia tieteen syntymisessä, edistymisessä ja taantumisessa eri kulttuureissa käsittelevä tutkielma ajoittuen muinaisesta Lähi-idästä keskiajan läpi uuden ajan alkuun. Oliko kristinuskolla mitään myönteistä annettavaa tieteen kehitykselle ja jos oli niin mitä? (347 kb, päivitetty 12.1.2008).

Uuden testamentin alkuteksti. Tekstikritiikki kumoaa opin Raamatun erehtymättömyydestä Miten kirjurien tekemät virheet ja muutokset muovailivat Raamatun kirjoituksia? Ketkä muuntelivat Raamatun tekstejä ja miksi? Tekstikriittinen tutkielma Uuden testamentin alkutekstistä ja tekstikritiikin menetelmistä. Fundamentalistisen raamattunäkemyksen perusteellinen haaksirikko esitetään monien konkreettisten tekstiesimerkkien avulla (284 kb, julkaistu 23.1.2009).

Ateismin määrittelyn kritiikki: ateismin määrittelemisestä ennen ja nyt sekä ateismin historiallisesta käytöstä Tutkimuskohde on useimpien modernien ateistien käytäntö määritellä ateismi "pelkäksi uskon puutteeksi/poissaoloksi", sekä korostaa ateismin "tyhjyyttä" (jopa väittää, ettei ateismi väitä mitään). Mitä ongelmallisuuksia niin kielitieteen kuin filosofian kannalta sekä useiden ateistien tosiasiallisen toiminnan kannalta on ateismin vallitsevassa määritelmässä? Käsittelen ateismi- ja ateisti-sanojen etymologiaa sekä kielitieteellistä merkitystä samoin kuin sanojen historiallista käyttöä filosofiassa antiikin ajasta nykyaikaan useiden esimerkkien kautta. Milloin ja miksi ateismin sisältö vaihdettiin epäuskosta Jumalaa kohtaan ja jumalien olemassaolon kieltämisestä "pelkäksi uskon poissaoloksi"? Onko ateismi irrallinen saareke, joka ei vaikuta mihinkään eikä selitä mitään tekoja - vai vaikuttaako sittenkin? (477 kb, julkaistu 17.12.2008).

Artikkelit uutuusjärjestyksessä
Artikkelit suosituimmuusjärjestyksessä
Artikkelit aakkosjärjestyksessä

"Raamatullinen käsitys synnistä ja pelastuksesta ovat keskeisimmät osat kristinuskon opeissa. Kristinusko ensin luo ongelman (synti) ja tarjoaa tähän "ratkaisua" (pelastus). Tämä toimii kuin mafia; sinä joko ostat "suojelua" -- tai muuten"
- Donald Morgan